Komppaan Ramia ja Esaa: Olipa varsin mukava ja leppoisa päivä Paimion radalla ja kukkarokin kiitti. Alkutunnelmia kyllä kiristi pojan ilmoitettua ohjaajakokouksessa, että kypärä, hanskat ja kauluri oli kotona...
Ei meiltä kuitenkaan jäänyt kuin ensimmäinen harkka-ajo väliin kamojen hakureissun vuoksi ja silloinkin rata oli ollut kauttaaltaan märkä, joten eipä siellä meidän slikseillä mitään olisi tehnytkään. Itseasiassa tuo toinenkin harkka oli sekin vielä melkoista pidon etsimistä, eikä oikein avannut meille uuden radan ajolinjoja mitenkään. Päivä oli kuitenkin mukavan nousujohteinen, niin ajoiltaan, kuin sijoituksenkin suhteen, jos nyt ei tärkeintä, eli finaalia lasketa mukaan.
Radan kuivaessa ja auringonpaisteen lisääntyessä pito parani kerta kerralta ja uusi runko, uusi moottori ja ensimmäistä kertaa alla olleet Yamaha-luokan vaatimat vihreät Vegat antoivat kyllä täyslaidallisen haastetta. Finaalissa sitten pito lisääntyi niin paljon, että auto alkoi pompottamaan kurveissa ja oli mahdoton ajettava, joten ero nopeimpaan kasvoi johonkin puolen sekunnin tietäville per kierros. Tavoite kumminkin saavutettiin, eli päästiin noviisina vertaamaan omaa kulkua varsin suuressa ja hyvätasoisessa kyläkilpailussa.
Me ainakin koetamme osallistua kaikkin L-S Cupin osakilpailuihin tuon Paimion kokemuksen perusteella. Luultavasti myös konkarikuskit tykkäsivät, koska kuumimmassa kärjessä mitään ei saanut ilmaiseksi.
Sitten takaisin talliin muuttamaan rungon säätöjä liikapidon poistamiseksi...
