Nyt on tosi paha. Itse olen pääosin aina suosinut "keulan päällä kulkevaa" autoa, eli ohjaus on todella aggressiivinen ja auto kulkee pienillä liikkeillä aika eleettömästi. Perään sitten haetaan keulan ehdoilla maksimipito ja hanskalla paikataan loput. Keulaan rajut casterit, camberit nollaan, keula leveelle ja jäykkärit kiinni. Vaatii tosi rauhallisen ja ajotyylin terävillä linjoilla, mutta on tehokas. Ei kyllä salli virheitä juuri yhtään ja väärin käytettynä ajaminen näyttää aivan kauhealta.
Tosin olen myös pyrkinyt joillain autoilla suosimaan "uivaa" säätöä, eli pikkuisen puskevaa ja pitävän kumin päällä tasapainoisesti ja kirjaimellisesti uivaa autoa. Eli inan verran tasaisesti irti molemmista päistä, jolloin ajotyyli pitää olla kuin hidastetusta filmistä, mutta kyyti on silti pelottavan kova. Tämä on sitten pehmeä vastakohta edellisen kohdan koville säädöille ainakin joiltain osin ja kestää vähän virheitäkin.
Onhan näitä, mutta tossa nyt pari mun mieleistä, suorastaan toistensa ääripäitä. Paljon on porukka kysellyt tästä ja monta autoakin on tullut perussäädettyä, mutta kyllä sen kuskin pitäis ihan itse vaan kokeilla kaikkea ja etsiä parhaan oloinen vaihtoehto. Itse olen ollut nykyään sitä mieltä, että keulasta se auto ensiksi säädetään, mikäli perusasiat (penkin paikka, perän leveys ym.) on muuten edes hehtaarilla. Lisää juttuja pystyy sitten hakemaan akselin ja penkin kovuudella, navoilla sun muilla hieman vähemmän vaikuttavilla asioilla äsken mainittuihin verrattuna.
Emmä tiiä tiedänkö mä näistä enää mitään, mutta tulipahan kirjoitettua ajatuksenjuoksua hetki...