Nyt on kausi sitten avattu myös International Superkart Series -sarjassa. Kuusi osakilpailua käsittävä sarja toi ensimmäiseen osakilpailuun kuljettajia seitsemästä eri maasta.
Tänä vuonna on sarjoja jo niin monessa maassa että pientä kuljettajien hajautumista on havaittavissa, mutta täällä kuljettajia on Suomesta Italiaan.
Viime vuonna omalta kohdaltani Superkartit olivat harjoittelua ja lajiin tutustumista, mutta koska se meni varsin mukavasti, niin tänä vuonna ajetaan MS Kartin tehdastiimissä.
Matkamme alkoi tuttuun tapaan tiistai-iltana Vuosaaren satamasta. Laivan piti lähteä klo 17.30, mutta tällä kertaa lautaus saatiin sössittyä pahemman kerran. En tiedä oliko rekkoja vain niin paljon viime tingassa, vai mikä mahtoi mättää. Vihdoin 2,5 tuntia myöhässä pääsimme liikkeelle. Sinänsä meillä ei ollut mitään hätää, koska olimme jo laivassa lepoasennossa. Tuli vain mietittyä kuinka paljon laiva on myöhässä perillä kun tuota jäätäkin näytti meressä vielä olevan ihan riittämiin. No Finnlinesin kapteeni vissiin tuumasi että pistetään koneeseen vähän kierroksia ja perillä olimme enää 1,5 tuntia alkuperäistä aikataulua myöhässä.
Laivalta matka jatkui tuttuun tapaan auton ratissa niin pitkälle kuin jaksaa. Liikennettä on yöllä suhteellisen vähän, joten bussilla oli hyvä painaa menemään. Tietöitäkin oli viime vuotta vähemmän, joten hidastuksia ei juuri tullut. Matkaa oli enää jäljellä 200 km, jolloin alkoi ramasemaan siihen malliin että päätimme pitää parin tunnin varikkopysähdyksen. Väärä valinta liikenteen suhteen. Aamulla liikenne oli moninkertaistunut ja ruuhkia oli pysähdyksiin saakka. Toisaalta meillä ei ollut mikään kiire, joten samapa tuo. Yhdeksän aikaan kun pääsimme perille, varikolla sai vielä valita paikan. Lauantain ajolähtöä varten käänsimme bussin valmiiksi menosuuntaan ja pistimme maate. Kun muutaman tunnin päästä tehdastiimin muut jäsenet saapuivat paikalle useamman tunnin ajomatkan jälkeen, meillä virtaa taas riitti leirin pystytykseen.
Torstai ei vielä ollut ajopäivä, joten sen aikana säädettiin penkki, polkimet ja ajoasentoa muutenkin kohdalleen. Ensimmäinen penkki taisi olla lasten penkki, koska suomalainen perä ei siihen mennyt kuin väkisin. Se kyllä istui kuin märkä hanska eli apua tarvittiin että siitä päästiin pois. Ei hyvä. No onneksi asiakasta varten oli mukana useampi muukin penkki, joten käyttöön numeroa suurempi penkki. Se alkoi olla jo aikuisten kokoa, joten istumatestin jälkeen mekaanikot saivat asentaa siihen kiinnikkeet, niskatuen ja muutenkin mitata optimaalisen paikan. Kun penkki oli paikallaan, niin polkimia piti siirtää ehkä puoli metriä taaksepäin että jalat ylttyivät polkimille. Lopulta nekin saatiin kohdalleen ja muutenkin meidän omia erikoisosia kiinni, niin kaikki vaikutti hyvälle. Aikaa oli vielä illalla käytettäväksi, niin asennettiin siinä vielä SmartyCam takasiiven reunaan. Niitä kuvia ladataan taas ensi viikon aikana kunhan kotiin päästään. Nyt kun faija on pelkästään matkaseuran ja kuvaajan roolissa, niin saadaan toivottavasti vähän kuvaa ulkoakin päin. Illalla olikin olo jo sen verran poikki että unta ei tarvinnut kauaa etsiä.
Perjantai oli vihdoin ensimmäinen ajopäivä. Vapaat harjoitukset olivat taas koneen sisäänajoa ja samalla tunnusteltiin auton säätöjä muutenkin. Auto tuntui istuvat käteen heti alusta yllättävän hyvin, mutta koneen kanssa oli hieman ongelmia. Tehoa on vissiin niin paljon enemmän kuin ennen että kytkin alkoi luistaa lähes alusta saakka, vaikka vasta ajettiin matalammilla kierroksilla eli alle 12500 rpm. Myös tallikaveri Adam valitti samaa ongelmaa. Aikaa seuraavaan ajoon eli kisan ensimmäiseen aika-ajoon oli vain hyvin vähän, joten mekaanikoilla tuli hieman hoppu. Molempiin autoihin vaihdettiin kytkimet ja tietysti muutkin huoltotoimenpiteet veivät oman aikansa. Onneksi täällä saa aika-ajoihin mennä vielä viimeiselläkin minuutilla, joten ei paniikkia. Tähän aika-ajoon päättiin mennä vielä vanhoilla renkailla, koska toinen aika-ajo oli tulossa ja näin kauden alussa ensimmäisestä nopeasta vedosta ei voi parasta vielä odottaa.
Ensimmäinen aika-ajo sujui koneeseen totutellessa ja tuntui uskomattomalta kuinka paljon paremmin se käyttäytyi kuin oma auto viime vuonna. Eroa toki on penkissä ja muutamissa osissa sekä toki myös omassa kisapainossa joka putosi talven aikana yhdeksän kilon verran. Nyt nopeisiin kurveihin voi huoletta painaa kaasu pohjassa pelkäämättä että auto lähtee tekemään mitään ihme kuvioita. Kenties viime kerrasta ajotaito näillä vehkeillä on myös hieman parantunut. Tuloksena reilun sekuntia parempi kierrosaika kuin viime vuonna ja sijoitus hieno 5. kuluneilla renkailla. En koskaan ole ollut parhaimmillani aika-ajoissa, joten sijoitukseen pitää olla tyytyväinen. Tallikaveri Adam oli muutaman pykälän parempi eli aika-ajon toinen. Myös hän ajoi kuluneilla renkailla. Hänellä on autossaan uusimman kehitysosat katteissa, joita he ehtivät testata jo lentokentällä ennen näitä kisoja.
Toiseen aika-ajoon lähdettiin molemmat uusilla renkailla ja aikojen parannus oli tietysti molempien mielessä. Itselläni meni ehkä hieman yliyrittämisen puolelle koska kanttarit tulivat turhankin lähelle monin paikoin. Toisaalta moni paikka meni jo ihan hyvinkin, mutta kyllä huomaa että kotoa lähtiessä oli 15 astetta pakkasta ja metri lunta. Kuski pihalla kuin lumiukko vielä tässä vaiheessa kautta. Uudet renkaat olivat alla ja pito tuntui todella hyvälle, mutta aika ei vaan tahtonut parantua. Vihdoin aika-ajon loppupuolella sain yhden hyvän kierroksen ja aikaparannusta kolme kymmenystä ensimmäiseen aika-ajoon verrattuna. Tämä oli tavoite, koska neljäs sija oli juuri tuon matkan päässä. Aika-ajosta tullessa minulle kerrottiin että kyllä, olit neljäs, joten tuli hyvä fiilis että sainpahan yhden rivin lähemmäksi lähtöryhmityksessä. No lopulta kävi ilmi että edellä ollut oli myös parantanut ja toinen taas oli jäänyt mun taakse, joten lähtöpaikka jäi kuitenkin kolmanteen riviin eli paikalle 5. Siitä on kuitenkin hyvä lähteä ja ulkopuolen lähtöpaikalla mahdollisuus on vielä nousta mikäli saa lähdön onnistumaan putkeen. Noilla koneilla lähtö on haastavaa, mutta aika usein niissä olen kuitenkin onnistunut. Epäonnistunut lähtö voi sitten tarkoittaa myös monen sijan menetystä ja siihen ei ole varaa. Adam onnistui saamaan erittäin hyvän kierroksen parantaen aikaansa puoli sekuntia nousten selvästi paalupaikalle. Kuuden joukossa olikin neljä MS Kart / VM yhdistelmää, joten hommia on tehty oikein talven aikana.
Ruokahuolto on pelannut niin tehokkaasti että ennen kuin ehti kunnolla silmiä aamulla avaamaan, niin aamiainen oli jo edessä. Kokki on pistänyt parastaan koko päivän ja jossain vaiheessa piti jo alkaa rajoittamaan syömisiä että mahtuu vielä ajopukuun. Monta asiaa on tullut niin paljon helpommaksi kun on puitteet kunnossa että ehtii miettiä paljon enemmän auton kehittämistä, omaa ajoa ja tätä kilpailua yleensäkin. Kisaamaan tänne on kuitenkin tultu ja vasta huomenna jaetaan pisteet, joten täytyy valmistautua yöpuulle. Huomenna ajetaan ensimmäinen finaali aamupäivällä ja toinen iltapäivällä, jonka jälkeen bussi lähteekin kohti satamaa ja koto-Suomea. Toivotaan että huominen on yhtä hyvä päivä kuin tämäkin oli.
Raportti seuraavan kerran viimeistään laivalta, mikäli sitä ennen ei ehdi kirjoittelemaan.