Muistatko Markku minkä kokoisella takarattaalla VM:ssä ajettiin ja mikä oli ketjun pituus? Kokeilin meidän brikkaria niin ainakin se vielä pyöri eikä ollut ruostunut kiinni 
Minkälainen moottoripukki tossa piti olla? Muistaakseni leveempi ettei ota penkkiin kiinni?
VM:llä ajettiin 16/82-83 vällärillä, riippuen siitä oliko alla SL56 vai HG3:set.
Ketjunpituuden tein "sopivaksi", eli hyllystä ei löydy niin pitkiä vaan pitää nakertaa itse. (en ole laskenut paljonko lenkkejä mulla on)
Mä tein normi moottoripukin päälle "siirtolevyn" 5mm rautalevystä jolla saan koneen ulommas.
Ymmärrän ettei Markku ole soittanut, kun se ei tykkää jäädä kakkoseksi.
Häh? Mitä se Kimi siellä horisee? Mää en ole aikoihin välittäny pärjäämisestä. Ykkösenä on tylsä ajella. En kyllä tykkää ajella kakkosenakaan, vaan mieluummin sijoilla joilla ei ole mitään väliä.
Syöksyin tänään puolenpäivän maissa pajalle raapimaan n 3 vuotta seissyttä -02 CRG katiskaa, varustettuna WF moottorilla, pois säilytyspaikastaan.
Vempele oli selvästi levännyt hyvin. Moottori pyöri narusta vedettäessä ja olin näköjään muistanut tyhjentää kaasarinkin.
Valutin öljyt ulos ja uutta voiteluainetta peliin. Kaasarin purin ja puhaltelin suuttimet varmuuden vuoksi. (pääsuuttimessa näytti lukevan .97) Pakoputkeksi laitoin jälleen Leopardin/100cc putken joka ehkä nahistaa aavistuksen, mutta on mukavan hiljainen.(tuskin vaikuttaa kierrosaikaan?) Bensaa tankkiin ja taistelua muoviksi muuttuneiden letkujen ja korkintiivisteen kanssa.
Tulppa irti ja akulla lyhyitä pyöräytyksiä hetken aikaa, jonka jälkeen tulppa takas kiinni, katkaisin On asentoon ja parin pötkäyksen jälkeen WF alkoi puksuttamaan.
Runko oli hyvinkin paksun ja sitkeän pölykerroksen peitossa jota koitin hieman veistää ohuemmaksi WD40:sen avulla. Yhden LeopardCup kisan vedetyt Vega SL6:set alle ja pontsat paikoilleen. Arvioin sopivaksi välläriksi 16/86 (Kimi ajelkoon millä lystää
Hyvä sille jos on nopein, jos kerran siitä niin tykkää. ) VM:ltä peräisin olevat ketjut oli juuri sen verran naftit, että koneen pukki otti kiinni sivuponttoonin tuen hitsauksiin. Ketjut oli kireellä kun viulunkieli ja kello alkoi olemaan sitä luokkaa että olisi nostettava kalusto kyytiin ja suunnattava kohti suorituspaikkaa eli KIC:a. Nykäisin sahalla vielä nopeesti yhden 85:sen rattaan toiselta reunalta halki valmiiksi jotta voisin vaihtaa sen perillä, kun pidempien ketjujen tuhertamiseen olisi kuitenkin mennyt enemmän aikaa.
Vermeet legendaariseen K-30 kuljetuskalustoon ja ensimmäisestä risteyksestä U-käännös takaisin, kun pätkähti mieleen että alla olisi syytä olla talvirenkaat. Noh, talvirenkaat lensi kuljetuskaluston alle vauhdilla joka olisi saannut F1 tiimin nauramaan maassa kierien.
Rengasoperaation jälkeen huruttelin KIC:lle kuudeksi ja lykin kaluston varikolle. Askartelin 85:sen rattaan paikoilleen ja aloin virittäytymään ajorupeamaan. Kypärään muuten kannattaa ottaa kirkas visiiri, koska keinovalossa värjätyt tahtovat olla turhan tummia.
KIC:n tynnyristä gasoa tankkiin, renkaisiin jotakuinkin +1bar siitä mitä ulkona ja radalle. Ekoilla kierroksilla meinasi parikertaa tulla reunat lähempään tarkisteluun, kun rataprofiili ei ollut ihan täysin muistissa. Havaitsin myös että jarruille olisi kannattanut tehdä jotain ennen ajorupeamaa. Pienesti taisi olla männät jumissa.
noin 7min päristelyn jälkeen alkoi vauhti nousemaan ja hiki puskemaan puseroon.
16/85 on hieman pitkä välläri, kun kytkin ryki aikalailla hitaimmissa kohdissa eikä lyhyillä suorilla ollut rajoittaja lähelläkään. Varmaan 16/87 olisi lähempänä totuutta? Hetken varikolla puuskutettuani ja herkisttettyäni jarrusatulan männät singahdin uudestaan radalle. Nyt jarrut toimivat, eli pienestäkin hipasusta auto poikittain.
CRG:n Ven-04 jarrut ovat "vähän" ylitehokkaat sisähommiin...
Mutta eipä kovin moneen paikkaan KIC:llä jarrua tarvitse, kunhan auto on tasapainossa. Nyt alkoi vauhti jo hieman nousta ja aloin saamaan ajorytmistä kiinni. Kierrosaikoja en tiedä, kun jätin AIM:inkin kotiin. Eipä niin väliäkään, kun nyt vaan testaillaan.
Rata on haastava jossa oikea ajolinja sekä rytmi selvästi palkitsee parempana ulostulona seuraavalle suoralle. Käsiä ei juuri pääse lepuuttamaan, eli aika ei todellakaan tule pitkäksi. Autoa on myös vietävä millintarkasti reunasuojuksia hipoen joka kehittää hienosti autonkäsittelytaitoja ja luottoa omaan ajamiseen.
Seuraavassa välissä päästin vähän ilmaa jarruihin, jotta sain ne vähemmän nappaaviksi. Tämä toimikin hienosti, tosin yksi mäntä näytti edelleen jumittavan silloin tällöin. (täytynee purkaa ennen seuraavaa kertaa)
Juuri ennen klo 21:tä alkoi ajaminen jo tuntua pelottavan luonnolliselta ja huomasin jo vetäväni aikalaila limiitillä kumien vinkuessa kartin liukuessa nelipyöräluisussa.
JEEEE !!! Onneksi aika loppui ennenkuin lähti homma (taas) lapasesta.
Kivaa oli ja seuraavalla kerralla lisää porukkaa paikalle ehdottomasti !!
KIITOS KIC !!!!
