Noh.... Aloitetaan siitä ettei R120:sta saa täysin tasapainoon, muutakun ainetta poistamalla tai lisäämällä. Ja sehän ei ole sallittua lainkaan.
Mitä lie Radnella miettineet kun mäntä/kampurayhdistelmää ovat hahmotelleet?
Värinätöntä ei koneesta saa laillisin keinoin.
Parempi ainakin minun koneesta tuli jo, kun purin pannun osiksi ja kiikutin kampuran Jaatisen karting kauppaan jossa Waldenin Seppe naputteli kampuran suoraksi ihan kohtuullisella kaksinumeroisella summalla. Rupesi ihan kanssakilpailijat hahmottumaan radalla tunnistettaviksi olennoiksi sellaisten epämääräisten läikkien sijasta.
Siitä innostuneena väsäsin kohtuullisesta raudanpalasta ja parista lattaraudanpätkästä "jugin" johon sain kampuran istumaan laakerikaulojen kohdalta.
Magneettijalkainen heittokello apuna sitten mittailemaan minnepäin akselinpää viipottaa ja kampiakselin punttiin (eli männän vastapainokiekkoihin) napakkaa iskua muovipinnotteisella vasaralla. Hieman testaillessa ja pähkäillessä alkaa hahmottumaan mihin pitää kopauttaa jotta akseli kääntyy tiettyyn suuntaan. Hommaa luonnollisesti hankaloittaa se että siinä on kaksi akselia, jotka tulisi molemmat olla linjassa.
Parhaimmillaan kun jaksoi oikein paneutua, ja mukana oli tuuriakin, sai aikaiseksi kampuran jossa oli heittoa alle 0,05mm. Perusrakettiin verrattuna tämä oli kuin sähkömoottori. (...Mutta esim Leopardiin verratessa kuin kivipora...)
Yleensä en jaksanut tavoitella kuin alle 0,2mm heittoa, joka oli mielestäni ihan siedettävä. Jossain vaiheessa iski laiskuus ja aloin taas kiikuttamaan kampea "ammatillisten" ihmisten käsittelyyn.
Huom. Ainakaan minun räpättimessä tuo kampi ei pysynyt pitkään suorassa, vaan piti oikoa aina silloin tällöin.
Vauhtiin ei juurikaan vaikuttanut, paitsi että pari konetta on mulle joskus kannettu huoltoon, joiden kampurat viipottaneet 0,6-1mm. Tämä näkyy jo selvästi silmällä ja syö taatusti miestä, karttia ja aikaa.
