kartingforum.fi

Kartingkeskustelu => Superkart => : Team Laine 29.09.2010 13:27

: Superkart EM-osakilpailu 3/3, Le Mans, Ranska 22.-24.10.2010
: Team Laine 29.09.2010 13:27
Kauden viimeinen Superkartin EM-osakilpailu on reilun kolmen viikon päästä Ranskan Le Mans:ssa. Ratana käytetään 4185 m pitkää Bugatti-versiota.
Suomesta mukana ovat ainakin Lehtinen ja Laine.

Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.cikfia.com/News2010/Le_Mans.htm
: Vs: Superkart EM-osakilpailu 3/3, Le Mans, Ranska 22.-24.10.2010
: Team Laine 15.10.2010 21:39
Kilpailuun ilmoittautuneiden lista löytyy osoitteesta http://www.cikfia.com/News2010/Le%20Mans/Entry%20List%20SK%20Le%20Mans%20(Chrono).pdf
Ja tulokset tulevat niiden valmistuttua osoitteeseen http://www.cikfia.com/News2010/Le%20Mans/SKD1_result_Le_Mans.htm

sääennusteet Ranskassa näyttävät vaihtelevan päivittäin sateen ja auringon väliltä, mutta lämpötilat ovat kuitenkin vähän toistakymmentä päivällä. Toivotaan nyt että kalusto kestää ja pysyy valkoisten viivojen sisällä koko viikonlopun ja sitten nähdään mitä tauon aikana tehty kehitystyö on saanut aikaan. Kuskeja on viivalla taas sen verran että kova kisa tulee joka tapauksessa olemaan sijoituksesta riippumatta.
: Vs: Superkart EM-osakilpailu 3/3, Le Mans, Ranska 22.-24.10.2010
: Team Laine 26.10.2010 23:25
Nettiyhteydet olivat Ranskan reissulla "hieman" kortilla, joten raporttia matkasta näin yhdellä kerralla täältä kotimatkan laivalta.

Juuri ennen Ranskaan lähtöä tuli sähköpostiin viesti että kaikki on kisoja varten valmista, mutta ottakaahan sitten mukaan sen verran polttoainetta että pääsette myös ulos maasta vallitsevan tilanteen vuoksi. Ja sitten toinen asia. Total on vahvistanut että kisabensatkin saadaan varikolle, jos sitten mielenosoittajat eivät estä rekan pääsyä kisapaikalle. Että sellainen aloitus matkalle. No eihän meillä tietysti hätää ollut kun matkassa ollaan pieniruokaisella bussilla. Vain 25 litraa satasella. ;) Ja sattumoisin kisabensatkin oli viime kisasta ostettuna valmiina sinetöidyssä 50 litran kannussa. Sen sijaan Lehtisen Vesa mekaanikkoineen joutui hieman jännittämään lentojen peruuntumista, mutta sattumalta juuri heidän lentonsa pääsi pienen viivästyksen jälkeen lähtemään.
Meillä matka alkoi taas Finnlines:n laivalla hieman epäonnekkaasti. Pitkän peräylityksen vuoksi perä nappasi ramppiin kiinni ja vei bussin kulmaa mennessään. Roudaria peliin ja taas oli kulma matkustuskunnossa, ehtiihän se korjata myöhemminkin. Seuraavaksi meri oli hieman villillä päällä ja halusi keinuttaa laivaa täydellä vastatuulella sen verran että jo puolivälissä ilmoitettiin että tulemme myöhästymään tunnin ja 45 minuuttia. Samasta syystä porealtaatkin olivat pois käytöstä, joten ei sitten sitäkään rentoutusta. No minkäs säälle mahtaa. Onneksi ei tarvinnut olla niissä pienemmissä purkeissa joiden ohi mentiin, niissä kun aallot löyvät jo keulankin yli. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire perille.
Puolen yön aikaan oltiin perillä ja sitten pieni parinsadan siirtymä Bremenin eteläpuolelle yöksi.

Aamulla matka jatkui hyvin nukutun yön ja nautitun aamiaisen jälkeen kohti Ranskaa. Välille mahtui pätkä Hollantia ja sitten tuli taas säädettyä navigaattoria ruokapysähdyksen aikana. Yksi väärä napinpainallus aiheuttikin harmaita hiuksia moneksi tunniksi. Jäljellä oli enää 600 km perille ja matka oli sujunut siihen mennessä hyvin. Yhtäkkiä tiet alkoivat pienentyä ja kohta ei enää tiennyt että ollaanko Belgiassa vai peräti Ranskan puolella. Matka väheni kovin hitaasti ja maaseutu kävi turhankin tutuksi. Sitten jo alettiin miettimään että missä sitä oikein oltiin ja miksi. Pienen ihmettelyn jälkeen navigaattorista asetus tietulleista taas päälle ja illan hämärtyessä päästiin takaisin isoille teille. Oli siis navigaattorille annettu ohjeet välttää tietulleja ja niitähän Ranskassa sitten löytyy. Sitten kun tultiin isoille teille, matkakin alkoi joutua, mutta ensin tuli 9€ tietullimaksu, sitten 8€, seuraavaksi 5€. Tässä kohtaa matkaa ei ollut jäljellä enää kuin reilu sata perille, joten ajateltiin pistää taas maate. Aamulla taas jatkettiin matkaa ja juuri hetkeä ennen perille saapumista tuli viimeinen tietullipiste, 37€. Jotta sellainen rahastus Ranskassa.

Löydettiin vielä oikealle puolelle Le Mans:n rata-aluettakin puolen päivän aikaan ja ruotsalainen Tony Ahlgren oli jo portilla odottamassa. Sisään ei vaan pyynnöistä huolimatta päästy koska papereissa luki klo 14, vaikka edellisenä päivänä tulleet olivatkin jo sisällä. Siinä sitten odoteltiin useamman muun Superkart-tiimin kanssa ja kun klo 14 löi, jono varikolle oli melko pitkä. Vihdoin päästiin leiriä rakentamaan ja odottamaan josko se uusi konekin saapuisi tehdastiimin mukana perille. Tuli tutustuttua radan palveluihin ja sen jälkeen saatiin konekin paikalle. Koska osa paketista tuli MS Kartin tehtaalta ja osa VM Motor:n tehtaalta, meidän tehtäväksi jäi laittaa peruspaketti runkoon kiinni ja tehtaan miehet hoitaisivat loput. Kuten näissä lähes prototyyppikoneissa, säätämistä oli runsaasti ja lopulta auto oli testivalmiina. Valitettavasti kello oli jo sen verran paljon että emme viitsineet testata konetta varikolla, joten päätimme jättää sen aamuun.

Aamu valkeni kovin kylmissä merkeissä ja saimme jo laitteetkin käyntiin. Heti aamusta oli ekat vapaat harjoitukset, mutta sitten taas tutustuttiin ranskalaisten byrokraattiseen toimintatapaan. Ensin pitää olla ostettuna ajolupa jokaiseen harjoitukseen erikseen. Jotta voisi ostaa ajolupia, pitää kuitenkin eri paikasta käydä hakemassa muut kisapaperit. Sitten vielä piti allekirjoittaa vastuuvapautuslomake vapaita harjoituksia varten. Ei siis riittänyt että sellainen oli kisan ilmoittautumisen yhteydessä. Pienen pallottelun jälkeen ekat harjoitukset jo ehtikin mennä ohi, joten valmistauduttiin toisiin harjoituksiin.

Keli oli kuiva, mutta liukas. Konetta piti sisäänajaa, joten mitään hätää ei ollut ja kaikki näytti hyvästä vielä harjoituksen jälkeenkin. Sitten meidän toisiin ja päivän kolmansiin vapaisiin harjoituksiin. Alku meni ihan ok, mutta sitten meinasi käydä köpelösti. Pitkän takasuoran päätteeksi auto jatkoikin suoraan vaikka ratti oli käännettynä. Nopeutta n. 150 km/h jarrutuksen jälkeen. Onni onnettomuudessa, paikka oli radan ainoa kohta jossa oli asvalttia oleva ulosajokäytävä. Sain laitteet pysäytettyä ja hyppäsin ylös tutkimaan että lähtikö pyörä vai miksi se auto ei kääntynyt. Syy löytyi helposti. Nylonmutteri oli päässyt jostain syystä irtoamaan raidetangon ja ohjausakselin väliltä ja pultti nousi paikoiltaan. Kone kävi nätisti tyhjäkäyntiä, joten ei muuta kuin pultti paikoilleen ja varovasti ajaen varikolle. Siellä ensimmäisenä vastassa sattui olemaan tehdastiimi, joka ystävällisesti laittoin ohjauksen taas kuntoon ja pääsin jatkamaan harjoitusajoa. Onneksi pääsin, koska sen jälkeen vielä vaihteisto alkoi jumittamaan. Testauksen tarkoituksenahan on löytää kaikki ajoa haittaavat tekijät ja kun oli uudesta koneesta kyse, niitä oli odotettavissakin.

Varikolla otettiin sitten taas kone irti ja moottoritehtaan racing service autoon huollettavaksi. Vaihteensiirtäjästä löytyi vikaa, joka sitten korjattiin. Tässä meni kuitenkin sen verran aikaan että neljäs harjoitus jäi väliin. Päivän viimeiseen ja viidenteen harjoitukseen taas päästiin mukaan, mutta uuden mallinen vaihdelaatikko osoitti taas vian merkkejä. Viides vaihde ei pysynyt hetkeäkään päällä, joten laitteen varikolle ja konemekaanikko taas paikalle. Tässä kohtaa meinasi taas hieman keittää kuskilla, mutta onneksi itse ei tarvinnut tuota konetta avata, vaan tehdas otti vastuun tapahtuneesta ja he käyttivät koko illan asian tutkimiseen sekä koneen laittoon. Toki se oli samalla heille kehitystyötä varsin uuden moottorin ja täysin uuden vaihdelaatikon kanssa. Eli voisin sanoa että olen tällä kaudella ollut varsin tehokas testikuski VM:n tehtaalle, vaikka virallisesti yksityiskuski vielä olenkin.

Samaan aikaan kun moottoria kunnostettiin, kaikki kuskit olivat ohjaajakokouksessa. Pääkieli oli ranska jonka lisäksi paikalla oli tulkki joka muutti kahden neljäksi ja viiden kahdeksi ja muutamia muita vastaavia. Onneksi sama oli kuitenkin paperilla, joten sieltä pystyi tarkistamaan asiat. Paitsi ne joilla etusivu oli myös paperin kääntöpuolella. ;)
Illalla kaikki oli sitten valmiina seuraavan päivän ajoja varten.

Lauantai valkeni taas kylmänä, mutta kuivana. Vapaat harjoitukset meni tarkkaillessa koneen toimintaa ilman mitään paineita kierrosajasta. Kaikki toimi loistavasti ja valmistautuminen aika-ajoon alkoi. Auto oli siis täysin kunnossa ja itselläkin hyvät fiilikset, koska aamulla saatiin hieman sadetta eli rata olisi kostea. Juuri ennen aika-ajoja vielä koneet lämpiämään ja kuinka ollakkaan ongelmia taas edessä. Se kaksisylinterisen pahin ongelma eli toinen pytty ei lähtenyt mukaan vaikka vaihdettiin tulppaa ja koitettiin vaikka mitä. Vikaa ei löytynyt ajoissa ja portit sulkeutuivat joten ei aikaa ensimmäisissä aika-ajoissa. Lehtisen Vesa oli Dunlopin saderenkailla alkuvaiheessa jopa kolmantena, mutta radan kuivuessa Bridgestonella ajaneet menivät ohi loppuvaiheessa. Vesalla ensimmäisen aika-ajon tulokseksi jäi 14.

Toiseen aika-ajoon meillä vika oli paikallistettu kaasuttimeen ja sen putsaamisen jälkeen kaikki toimi taas, vaikka hieman jännittikin miten käy. Keli oli lämmennyt jonkin verran, mutta rata oli alussa kostea ja suurin osa olikin radalla saderenkailla. Itselläni valinta oli taas slicksit, joilla ei kestänyt kuin pari kierrosta saada vauhti päälle. Parhaimmillaan olin jo kympin joukossa, kunnes Assenin toisinto ja rata ehti kuivua liikaa että sijoitus olisi säilynyt. Porukka kävi vaihtamassa uusia slicksejä alle, jonka jälkeen oma sijoituskin tippui lopulta sijalle 27. No jäipähän ainakin 20 kuskia taakse. Vesalla kävi hieman heikompi tuuri. Hän meinasi spinnata yhdessä liukkaassa mutkassa aika-ajon loppuvaiheella, veti kytkimestä ja samalla räpsäsi virtakytkimen pois päältä. Se aika-ajo oli Vesan osalta siinä ja lähtöpaikka vasta 30. Suomipojat siis joukon puolivälissä juuri pahimmassa paikassa ekoja kurveja ajatellen.

Sunnuntaina oli vuorossa finaalit heti kymmeneltä aamulla ja lämpöä +6 astetta. Kaasarin säädöt varman päälle, joten kovia kulkuja ei ollut luvassa. Toisaalta ilmassa oli niin paljon sumua että ilma oli todella happirikasta. Jälkeenpäin ajatellen säädöt olivat jopa iltapäivääkin paremmat.
Ensin ajettiin tutustumiskierros, jonka jälkeen pysähdyttiin lähtöruudukkoon. Mekaanikot olivat suoran toisessa päässä, joten sammuttaa ei voinut. Aikaa kului ja koneen lämmöt näytti 63 astetta kun pace car -Ferrari vihdoin lähti matkaan ja mutkittelu alkoi. Viimeiseen saakka koitettiin saada renkaat lämpimäksi ja rullaava lähtö kohti lähtösuoraa. Vauhtia 50 - 30 - 40 - 25 - 30 ja punaiset paloivat edelleen kun kaikki painoivat kaasua. Vihdoin valotkin sammuivat ja startti tapahtui oikeasti. Ei siis ihan nätisti, mutta liikkeelle päästiin. Oma lähtöni onnistui hyvin ja Vesakin tuli imussa. Tilaa oli niin kauan kunnes tuli vastaan ensimmäinen shikaani. Autoa oli joka suuntaan niin radalla kuin radan ulkopuolellakin. Tuurilla keneenkään osumatta ajettiin Vesan kanssa paikasta ohi ja sen jälkeen Vesa kuittasikin ja jatkoi nousua ylöspäin. Itsekin koitin varoa sivuilta sinkoilevia kuskeja ja vain yhdellä pienellä vanneosumalla selvittiin eteenpäin. Taistelu oli kovaa, mutta ajamattomuus alkoi taas näkyä erän loppupuolella ja aloin varmistelemaan omaa paikkaani. Tuloksena kuitenkin lähes kauden tavoitteeksi asetettu kahdenkympin joukko, eli loppusijoitus 21. Taakse jäi siis paljon kovia kuskeja. Vesa onnistui ensimmäisellä kierroksella niin hyvin että oli heti alussa jossain 14. sijan paikkeilla ja lopussa peräti 10. Hieno ajo Vesalta.

Toiseen erään keli vaan parani eikä sumusta ollut enää tietoakaan. Pitokin parani ehkä hieman, vaikka yllättäviäkin paikkoja vielä oli. Lähtöpaikat jälleen aika-ajon mukaiset.
Tällä kertaa lähtö oli vielä töksähtävämpi. Juuri kun avasin kaasua, edellä ajava vetikin vielä liinat kiinni ja itselläni meni lähtö siinä pilalle. Vesa ja muutama muu pääsi ohi jo lähtösuoralla, mutta ensimmäisessä mutkassa taas tapahtui. Tällä kertaa otin vieläkin varovaisemmin eikä osumia päässyt tapahtumaan. Saattoi siinä mennä myös muutama turha sijakin, mutta kilpailu oli vasta alussa. Nyt luotto koneeseen oli parempi ja itsekin ajoin selvästi paremmin kuin ensimmäisessä erässä. Myös pienet säätömuutokset auttoivat pitämään ajon kasassa myös viimeisillä kierroksilla. On muuten hämmästyttävää miten nippusiteestä ja teipistä tehty lippa leukasuojan alareunassa voi vaikuttaa koko ajoon niin paljon. Penkin niskatukea säädettiin myös hieman jälleen. Lopussa mieleen jäi varsinkin yksi hyvä shikaanin ohitus sekä viimeisen metrin sijoituksen parannus, vaikka loppusijoitukseksi jäikin 25. Ajollisesti kuitenkin parempaa kuin ensimmäisessä erässä. Vesan sijoitus oli tällä kertaa 13. Jostain syystä keli ehti muuttua päivän aikana niin paljon että vaikka rata oli pitävämpi ja suuttimetkin pienemmät, niin huippuja ei saatu niin hyvin aikaan. Siitäkin huolimatta oma kierrosaika parani n. puoli sekuntia. Uusi rata vie tietysti aina aikansa oppia, mutta ehkä seuraavalla kerralla siellä on taas helpompaa.

Tämä oli tarinaa legendaariselta Le Mans:n radalta. Kausi on nyt ohi tältä vuodelta ja ensi vuonna ajetaankin täysi EM-sarja näillä näkymin MS Kart:n tehdastiimissä. Sen lisäksi yksi kokonainen eurooppalainen superkartsarja, todennäköisemmin International Superkart Series, jossa oli kovin taso tänä vuonna. Sarjoja on useita ja ne ovat nyt kovan kilpailun alla, joten lähiajat näyttävät miten mikäkin sarja kehittyy ja mitä päätetään ajaa. Kovin mahdollinen sarja tietysti kehittää kuskia eniten.

Matka kotiin sujui nopealla tahdilla n. 16h ajoajan kera, sisältäen vain kaksi Ranskan tietullia, toinen 37€ ja toinen 34€. Eli kyllä ne rahastaa osaavat. Tiellä käyttäjiä oli kuitenkin yölläkin tuhansia tunnissa.
Nyt matka on sujunut leppoisasti laivalla ja tällä kertaa myös poreammeessa on liotettu jäykistyneitä lihaksia. Aamulla kotimaassa ja heti työn pariin. Jatketaan näitä tarinoita taas sitten kun seuraavia matkoja on tulossa.

Ne joita kilpaileminen Superkartkisoissa kotimaassa tai ulkomailla kiinnostaa, voivat laittaa sähköpostia meikäläiselle tai vaikka soittaa numeroon 040-8200085, niin kerrotaan lisää. Vinkkinä nykyisille puolikaskuskeille että mukana on myös yksisylinterisiä CR250:ia eli ihan samanlaisia kuin kotimaan kartingradoillakin pyörii. Teille on tulossa päivitystarjous lähiaikoina rungon suhteen...