Nyt ei tuuri kohdannut meikäläistä. Kartti oli laitettu hyvään kuntoon ja aiemmin vaivanneet värinät olivat tipotiessään. Aurinko paistoi ja muutenkin tuntui hyvälle.
Lähtö oli varsin vauhdikas, joten siinä ei juuri sijoituksia pystynyt parantelemaan, mutta heti ensimmäisessä kurvissa alkoi tapahtua. Kärkiporukasta yksi pyöri radalla, jonka pystyin väistämään ja päätin ottaa sisälinjan, koska ulkonakin näytti olevan tilanteita ihan riittämiin. Toiseen kurviin ajattelin ensin mennä ulkoa, mutta siellä jono pysähtyi sen verran hitaaksi, että nopeasti sisälinjalle. Kaikki meni hienosti siihen saakka, kunnes edellä ajanut avasi kaasua liian nopeasti ja spinnasi juuri edessäni. Vauhtia toista sataa ja välimatkaa ehkä kaksi metriä, joten vaikka kuinka yritin väistää, niin osuin takapyörään ja siitä suoraksi radalta ulos. Jos auto olisi kestänyt tuon iskun, niin matka olisi vielä jatkunut, mutta vahinkoja tuli osumasta sen verran paljon että siihen se erä sitten jäi. Vauriot: kaikki pyörän ripustukset vääräksi, raidetanko vääräksi, rattiputki vääräksi, jarrulevy palasiksi ja siitä huolimatta katteissa vain lähinnä kosmeettisia jälkiä.
Onneksi on riittävästi mekaanikkoja tekemässä hommia että saadaan auto kuntoon toiseen erään, mutta nyt ei enää taistella voitosta, vaan pelkästään kolmannesta sijasta. Tallikaveri pääsi neljän pisteen päähän ja hänellä on paremmat eräsijoitukset, joten ero meidän välillä saa olla maksimissaan kolme pistettä toisesta erästä. Neljättä sijaa huonommaksi ei voi enää pudota, mutta ihan vapaaehtoisesti en mitaleilta aio pudota enää tässä vaiheessa kautta.
Myös kärkipaikka on vielä avoin kun Jurgen Reinke ohitti ensimmäisessä erässä Priscilla Speelmanin lähes maaliviivalla. Muuten voitto olisi jo ratkennut ensimmäisessä erässä Speelmanin eduksi.
Mielenkiintoinen kauden lopetus siis...