Husse puhuu asiaa. Niin kauan kun terässeos pysyy kemiallisesti samana, eli tässä tapauksessa valtaosa seoksen atomeista on Fe-atomeita, pysyy sen kimmokerroin, eli voima jolla terästä saadaan taivutettua tietyssä lämpötilassa, samana. Tämä siksi, että atomien välinen sidos jota tuossa venytetään ei muutu pysyvästi millään käsittelyllä. Käsittelyillä muutetaan teräksen kiderakennetta; erona esim. suurlujuusteräksissä tavallisiin on myötöraja, eli millä voimalla saadaan pysyvä muodonmuutos. Sitten kun seos vaihtuu muuttuu kimmokerroinkin, mutta ei paljon niin kauan kun teräksistä puhutaan.
Siispä saman paksuinen akseli taipuu aina saman verran samasta painosta, jos materiaalia ei sitten ole todella rankasti seostettu. Tuo on ainakin sääntöjen puitteissa mahdollista, ainoat vaatimukset akselille kun ovat oikeastaan minimiseinämä ja magneettisuus. En kuitenkaan usko, että noissa meteriaaleissa käytännössä on kovin isoja eroja, eli tönärin pitäisi riittää aika pitkälle jäykkyyden määrittämiseen. Seinämän paksuus jotain vaikuttaa, mutta jos oikeasti pehmeän akselin haluaa, niin pykälää pienempi akselikoko vaikuttaa enemmän kuin mikään muu. Helppohan sekin olisi akseli/laakeri/napapaketti tehdä ja vaihtaa, jos akseli lähtee yläkautta ulos.
Seinämävahvuus vs. halkaisija, laskettuna Tuonosen linkkaamalla onton putken jäyhyyden laskukaavalla:
D thk Jäykkyys (I)
50 2,1 1,04
50 2,0 1,00
50 1,9 0,96
40 3,5 0,78
40 3,2 0,73
40 2,9 0,67
I=PI*(D^4-Di^4)/64, suhdeluku 50x2 akseliin
En tiedä mitä moduluksia Freeline on keksinyt, mutta juurikin kimmokerroin on englanniksi elastic modulus tai modulus of elasticity. Mittayksikkönä useinmiten Young's modulus. Arvo esim. tavan perus teräkselle on noin 200000MPa ja CrMo teräkselle 210000MPa. Ero muuten sattumalta melkein sama, kuin 50x2mm akselissa kympän seinämän muutos.
Tietokoneella simuloinnit tässä nyt on lähinnä ajankulua, mutta saattaapi siinä samalla herätä ajatuksiakin. Eikä just nyt oikein pääse Zuareen treenaamaankaan. Itse keskittyisin säätöasioissa sellaisiin juttuihin, joiden toimintaperiaatteen pystyy joku uskottavasti selittämään. Hommassa on niin paljon muuttujia ja psykologiaa, että väärien johtopäätösten teko on helppoa, joka johtaa sitten seuraavalla kertaa vääriin ratkaisuihin. Se ainakin on varma, että valmistajat keksivät mitä vain myynninedistämistarkoituksessa, hyödystä riippumatta. Minulla ei ole värinöistä ja dynaamisista kuormista niin paljon tietoa, että osaisin arvioida materiaalien ja ainevahvuuksien vaikutuksista noihin mitään sanoa, mutta Kimin tarina kuulostaa järkevältä.
(edit: taulukko)