Kirjoitin tämän viestin viime syksynä sähköpostilla edelliselle lajiryhmälle ja lajipäällikölle. Päivitin sitä hiukan ilman perusajatuksen muuttamista. Kukaan edellisestä lajiryhmästä tai Akk:sta ei kommentoinut viestiäni sanallakaan tai edes kuitannut viestiä saaduksi... Nyt näyttää siltä, että viestini aihe on entistäkin ajankohtaisempi. Nyt en enää lähesty Akk:ta, koska sieltä ei edes kommentoida viestiäni. Tarkoitukseni onkin herättää keskustelua harrastajien kesken. Mitä haluamme tehdä asian suhteen? Akk:ta voi syyttää monesta asiasta, mutta kyllä meitä harrastajia voi myös syyttää ehkä vielä enemmän... Arvostelijoita riittää, tekijöitä on vähemmän.
”Olemme tilanteessa, jossa alle 12 v kuljettajat jakaantuvat kolmeen leiriin ja niiden sisällä vielä useaan luokkaan. 10-vuotias voi ajaa käsittääkseni viidessä eri luokassa. Ei ole yllätys, että osallistujamäärät ovat luokkakohtaisesti todella vaatimattomia ja porukka pyrkii hakeutumaan sinne missä on kilpailijoita.
Kansallisia kilpailuja on nykytilanteeseen aivan liikaa. Porukkaa ei riitä kaikkiin koska harrastajien kokonaismäärä on laskeva ja jakautumisesta johtuen kilpailua kohden määrä on jo naurettava. Usein on ollut kansallinen kilpailu, jossa on enemmän toimihenkilöitä kun kilpailijoita ja huoltajia yhteensä! Haluaisin tietää kuka tästä hyötyy?
Porukkaa ei sitouteta tarpeeksi. Koska ei ole mitään syytä, kilpailijat valitsevat kilpailut sattumanvaraisesti. Tilanne on erittäin vakava. Nyt ei auta voivottelu vaan on tehtävä päätöksiä jos aiomme pitää kartingin juniorluokat hengissä. Toisaalta ei niitä vanhempiakaan harrastajia tule jos nuoriso puuttuu….
Mitä pitäisi mielestäni muuttaa?
1. Pikkurunkoluokat on keskitettävä samoihin kisoihin, joita voisi olla 5 kilpailuviikonloppua ja 10 osakilpailua. Lupia muille kansallisille kilpailuille ei saisi myöntää. Viikonloppuihin saamme näin aina vähintään 100 autoa. 80% ikäluokasta on ehdoton vaatimus näihin Sjm viikonloppuihin.
2. Sjm- arvo on annettava myös Kf6 luokalle. Ajetaan sarja kahdessa luokassa (Raket ja Kf6)
3. Juniorluokat on jätettävä kokonaan pois sekä raketista, että myöskin Kf6- luokasta
4. Debytantti järjestelmä säilytetään, mutta leimat kerätään cup-kilpailuista, joissa kilpaillaan myös oman alueen ulkopuolella. Lisäksi voisi olla ehto, että leimoja täytyy saada esim. kolmelta eri tarkkailijalta.
5. Cup- kilpailuja ei järjestetä muulloin kuin arki-iltaisin päällekkäisyyksien välttämiseksi.
6. Rotax, X30 ja Akk on saatava samaan pöytään sopimaan kilpailuviikonlopuista, joita on yhteensä 19 kpl (Rotax 5, X30 5, SM 4 ja Sjm 5). Jo pelkästään päätoimihenkilöiden kanssa tekee tiukkaa. Sama koskee lippumiehiä yms. On pakko sopia, ettei samaan aikaan ajeta maantieteellisesti samalla suunnalla kisoja. Näin ei kenenkään tarvitsisi ostaa toimihenkilöitä lippupisteelle ja siten nostaa kilpailijan kuluja. Kilpailijathan tämän lystin lopulta maksavat.
Suurin ongelma on varsinaisten harrastajien puute. On pakko panostaa paljon jos meinaa saada ajaa kilpaa edes jossakin määrin tasaväkisessä porukassa. Ei ole paljoa sitä porukkaa, joka ostaa käytetyn auton ja ajelee sillä cup-kisoja ja muita paikallisia karkeloita. Eli siis harrastajia, jotka tykkäävät vain käydä ajelemassa ja nauttivat siitä ilman sen suurempia tavoitteita. Poikani koulussa on noin 600 oppilasta, joista kartingia harrastaa ainoastaan yksi oppilas! Todennäköisesti koulun paras kuski ei ole edes lajin parissa… Laajempi pohja ikäryhmässä toisi takuuvarmasti parempia mahdollisuuksia menestyä myös tulevaisuuden isommissa luokissa.
Nyt täytyisi ehdottomasti nostaa alueellisten Cup- kilpailujen tasoa ja arvostusta siirtämällä debytointi sinne. Niiden merkitys todellisina ”harjoituskilpailuina” korostuisi. Koska siellä on kuitenkin aina Akk:n lisenssin omaava kilpailunjohtaja ym. toimihenkilöt, toimisi debytointi siellä vallan mainiosti. Näin tekisimme ja tukisimme oikeaa nuorisotyötä eikä pelkästään kilpavarustelua.
Kisoja voisi järjestää mahdollisuuksien mukaan vuorotellen lähialueen seurojen kesken. Toimihenkilöapua jaettaisiin vastavuoroisesti. Samassa lähdössä ajettaisiin kahden eri alueen pisteistä. Nykyisen kaltainen viiden suorituksen järjestelmä debytoinnissa olisi hyvä. Sen jälkeen olisi vasta mahdollisuus osallistua kansallisiin kilpailuihin. Cup- kilpailuissa olisi porukkaa paljon nykyistä enemmän ja näin seurat saisivat käyttöä myös pienemmille radoilleen. Hyvänä esimerkkinä on ollut jo nyt nähtävissä esim. Ruuhimäki Cup, jossa on ollut autoja jopa enemmän kuin samalla radalla ajetussa Sjm- kilpailussa! Tänä vuonna ensimmäisessä Ruuhimäki Cup:ssa oli 34 autoa ja esim. Kansallisessa Äitienpäiväajossa 25. Syynä tähän on Cup- kilpailujen kustannustehokkuus sekä ajankäyttö. Tuollainen puoli päivää irtoaa helpommin kuin neljä päivää. Kokonaiskustannus neljästä päivästä jää harvoin alle 1000,-, mutta Cup- kilpailu maksaa alle 100,-.
Parasta kaikessa olisi kuitenkin nuorten kuljettajien kehittyminen suuremmissa porukoissa ja painopisteen siirtyminen pelkästä voittamisen tavoittelusta kilpailemiseen kukin omalla nousevalla tasollaan.
Juniorluokkien hautaaminen olisi perusteltua siksi, että ajamme todella pienitehoisilla autoilla ja kilpailijamäärät ovat todella pieniä. Debytointi Cup-kilpailuissa kouluttaisi tulokkaita riittävästi tilanteeseen, jossa lähdetään ajamaan kansalliseen kilpailuun. Harjoituskilpailuissa tuomarointi voisi olla ehkä hiukan enemmän ”isällistä” ja koulutuksellista. Tällä valmennettaisiin junioria tulevaisuuden haasteisiin kansallisissa kilpailuissa, jotka olisivat se iso tapahtuma kaikille.
Tärkein asia lajin kannalta olisi saada uusia harrastajia lajin pariin. Niitä ei tule kansallisia tynkäkisoja järjestämällä, jossa kahdeksan autoa ajaa kilpaa 100 metrin välein. Alueilla ajettavien cup- kisojen kautta kynnys olisi matala harrastuksen aloittamiseen.
Ja ei, en ota sanallakaan kantaa kaupallisten sarjojen toimintaan. Toive vain olisi, että 12 v asti ajeltaisiin mahdollisimman vähissä luokissa. Se olisi kaikkien etu varmasti.”
[/i]