Käytännössä voit tämän mittauksen unohtaa ihan kokonaan, Raketin kaasarissa on kiinteä H-suutin, et voi sitä ajonaikana säätää.
Muutama kaasutin eri suutinkoolla ja sitten merkkaat mikä toimii milläkin kelillä parhaiten. Eniten vaikuttaa lämpötila, ja siinä syynä että kylmässä ilmassa on enempi happea kuin kuumalla kelillä, yksi kaasari kuumalle ja toinen kylmälle kelille.
Sisäänmenevän ilman lämpötilan vaikutus ei ole näillä kartingmittareilla mitattavissa niin kauan kun liikutaan alueella -15..+50.
Teknisesti katsoen asennat tuon anturin pakokäyrän sisäreunaan jotta se ei häiritse virtauksia, mutta mittaa lämmöt kuitenkin oikein, pakokaasut painuu käyrän ulkoreunaan.
Kaksitahtikoneessa anturin etäisyys käyrään niin kauas sylinteristä kuin vain voit. Pakoputken myötäkartio tuottaa kavitaatiota joka imee palamatonta seosta jonkin matkaa pakokäyrään, pakokäyrän halkaisija ja myötäkartion toimivuus määrää kuinka pitkälle.
Vastakartiosta tuleva paluuaalto puristaa tämän seoksen takaisin sylinteriin (Walter Kadaanin keksimä juttu joskus 50 luvulla). Jos laitat anturin liian lähelle sylinteriä, niin mittaat pakokaasun ja palamattoman seoksen keskiarvon, ja saat vääriä lukemia.
Käytännön maksimi seosta joka voidaan imeä pakokäyrään on noin 75% palotilasta.
0.75*120 = 90ccm, pakokäyrän sisähalkaisija 26mm -> L=90/(3.14*2,6cm*2,6cm/4) = 16,9cm.
Koska raketti on kaukana optimaalisesta, niin vähintään 15 cm männän helmasta riittää varmasti.
Putkeen et voi sitä laittaa, koska siellä taas tilavuuden kasvaessa,laskee paine ja lämpötila (adiabaattisen prosessin lämpöenergian määrä on vakio). Tämän takia putkessa pakolämpö voi olla 700 astetta, mutta pakoputken päästä mitattuna 300 astetta.
