Niin se meni sitten tuo lauantaikin... sunnuntai hävis johonkin matkalla ja nyt maanantaina taas muistellaan mitä oikein viikonloppuna tapahtuikaan. Käsittämätöntä miten tuo aikaero Saksan ja Suomen välillä saa ihmisen veteläksi.
Perjantain aika-ajothan sujuivat vähintäänkin odotuksien mukaisesti ja vauhtia saatiin kelattua 217,4 km/h eli hieman enemmän kuin Assenissa. Sunnuntaina kuitenkin kävin pientä neuvonpitoa MS Kartin tehdaskuskin kanssa ja siitä viisastuneena pidennettiin hieman välitystä, vaikka se ehkä kiihtyvyyteen vaikuttaisikin. Hyvillä mielillä erään, kun aurinko paistoi edelleen täydeltä terältä. Lähtöpaikka 13. oli hyvä tarkkailun kannalta, mutta ihan nappiin lähtö ei onnistunut. Porukkaa meni ohi jo lähtösuoralla, mutta onneksi heti seuraavalla sain paikattua asemia takaisin.
Letka piteni pikkuhiljaa ja meillä muodostui kolmen kuskin taistelu sijasta 10. Joukossa hollantilaiset Rob Knook ja Priscilla Speelman sekä allekirjoittanut. Sattumoisin kaikilla kulku oli samanlaista, koska kaikkien ajokit olivat saman valmistajan tekemiä MS Kart / VM Motor -yhdistelmiä. Sijoituksen vaihtelivat monta kertaa kierroksenkin aikana ja monesti oltiin kolme rinnan ajamassa suoraa reilu 200 km/h. Jarrutukset sitten ratkaisivat kuka menee kurviin ensimmäisenä. Loppukierroksilla Speelman sai repäistyä pienen raon ja ajoi maaliin sijalla 10. Itse taistelin Knook:n kanssa vielä viimeiselle kierrokselle. Pitkällä suoralla imusta sisäpuolelle rinnalle, nopeutta 225,8km/h ja edessä 180 asteen oikea. Knook vetää jarrutuksen myöhään ja itse vielä hieman pidemmälle. Valitettavasti karvan verran liian pitkälle ja linjaa ei pysty pitämään sisäreunassa. Knook pääsee kuittaamaan saman tien takaisin ja vaikka pääsin vielä imuun, lopussa ei enää ohituspaikkaa löytynyt. Näin oli tyytyminen sijaan 12. Tämä toki on uran paras, ja hyvän taistelun jälkeen siihen oli oltava tyytyväinen. Kierroaikakin parani toista sekuntia aika-ajoista.
Kilpailun voittoon ajoi hallitseva Euroopanmestari Gavin Bennett, jonka vauhti oli huimaa koko viikonlopun. Lehtinen puolestaan teki myös hieman kilpailun nousten kahdeksannesta lähtöpaikasta sijalle 4.
Nyt kun fiilis oli hyvä ja vauhti oli parantunut koko ajan, oli taas mietinnän paikka miten vauhtia saadaan entistä enemmän lisää. Tarkalla ajolla ja hyvillä säädöillä voitaisiin taistella jopa 10. sijasta, mikä olisi huippuhienoa. Jälleen tiedonkeruuta sekä välitystaulukkoja katsomaan ja päätös tuli aika nopeasti, laitetaan vieläkin pidempää välitystä. Koska sää oli edelleen lämmin, myös suuttimia oli syytä pienentää eli konetta laihemmalle. Tässä kohtaa on aina riski millä saadaan paras teho ja mikä sitten on liian laihalla. Päätös oli kuitenkin että kaikki tai ei mitään. Mentiin pari pykälään laihempaan seokseen, jolloin kone käy puhtaasti ja vauhtiakin piisaa... jos vaan kone kestää.
Tässä kohtaa kun kaikki oli valmiina, piti pakata oma varikko lähtökuntoon, koska laiva lähtisi jo samana yönä. Saimme jopa järjestäjältä poikkeuksellisesti ensimmäisen erän palkinnon etukäteen sekä luvan lähteä heti toisen erän jälkeen kohti satamaa. Tuo palkintohan oli Superkart-uran ensimmäinen. Vaikka pokaaleja onkin hyllyissä jo muutama sata, niin jostain syystä tuo taas tuntui erityisen hyvältä. Heti kun teltta ja tavarat oli saatu pakattua autoon, alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä. Nytkö se sade sitten alkaa kun pitäisi lähteä toiseen finaaliin?
Toiseen finaaliin lähdettiin luottavaisena, saderenkaat toki myös valmiina. Hetken päästä kuitenkin taas paistoi aurinko ja ajettiin jo lämmittelykierrosta. Siinä vaiheessa päätin että nyt pidetään kierrokset ylhäällä ja pysytään ihan edellä ajavan lähellä lähdössä, jotta ensimmäisen erän epäonnistumista ei tapahdu. Vihreät valot vaihtuivat ja startti onnistui loistavasti. Kukaan ei tullut ohi ja ensimmäisen kierroksen aikana olin noussut sijalta 13. sijalle 9. Sekuntia nopeampiakin kuskeja oli takana, joten helppoa ei ollut luvassa. Nyt kuitenkin mentiin niin paljon kuin laitteista lähti ja itsellä oli kykyjä. Toisella kierroksella huippunopeus oli jo 232,9 km/h eli säädöt olivat onnistuneet loistavasti. Tulihan sieltä takaa vielä yksi nopeampi ohi, mutta nyt taisteltiin siis siitä 10. sijasta, johon oli pyritty. Seuraavat seitsemän kierrosta sijoitus oli taas 9. ja loppu lähestyi. Valitettavasti myös kone oli päättänyt lähestyä loppuaan eli tietoinen riski näytti merkkejä ja koneesta alkoi hävitä tehot kun matkaa oli enää kaksi kierrosta maaliin. Nopeus ei noussut enää kuin liki 210 km/h, mutta hitaammissa paikoissa veto oli vielä kohtalaista. Rakoa alkoi olla jo sekä eteen että taakse, joten varman päälle maaliin. Vihdoinkin... hyvä ajo ja sijoitus kympin sakissa. Fiilikset hyvät, nyt vain rauhallisesti varikolle, auto kyytiin ja kohti satamaa... siis näin oli suunnitelmat. Mutta kuten joskus käy, kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kone leikkasi maalin jälkeen kiinni vain 150 km/h nopeudella tasan tarkkaan viimeiseen mutkaan. Samassa kohtaa missä aiemmin ajettiin tuo huippunopeus. Ei auttanut kuin vetää äkkiä kytkin pohjaan ja rullata radan turva-alueelle.
Se laivahan siis ei odota ja tässä kohtaa alkoi hermostuttamaan että kuinka kauan kestää saada kyyti takaisin varikolla. Mietin jo että lähden työntämään autoa varikolle, mutta ratavirkailija totesi matkan kestävän sen verran kauan että päätin jäädä odottamaan kuljetusta. Lopussa oli kuulemma muutama muukin jäänyt matkan varrelle, joten kyyti ei tulisi ihan heti. Seuraava formulalähtökin jo alkoi kun kyyti vihdoin tuli. Vihdoin päästiin varikolle ja vasta siellä sain kuulla lopullisen sijoituksen. Muillakin oli ollut epäonnea lopussa ja sijoitus oli huippuhyvä 7.
Vaikka koneeseen joudutaankin tekemään nyt paljon töitä, niin sijoitus kyllä korvasi harmituksen ja olo oli erittäin tyytyväinen. Viikonlopun saldona kaksi pokaalia ja 13 pistettä kotiinviemisenä. Myös Lehtinen onnistui ollen hienosti toisena, vaikka kärki ehtikin 16 sekunnin päähän. Bennettille ei siis ihan heti löydy vastusta.
Kun takana oli sata kilometriä kilpailua, oli helppo lähteä ajamaan tuo 657 km:n matka kohti satamaa. Valoisalla matka sujui joutuisasti ja pääsimme satamaan sopivasti ajoissa. Kun pääsimme satamaan, niin saman tien laivaan, joka olikin jo aika täynnä. Turhaa aikaa ei siis kuitenkaan jäänyt. Sitten hieman syömistä ja saunaan sekä porealtaaseen rentoutumaan. Sieltä kun pääsi takaisin hyttiin, uni vei voiton ja tuo sunnuntaikin meni puoliksi nukkuessa. Mitä nyt seisovan pöydän antimet käytiin taas katsastamassa.
Taas yhtä hienoa kokemusta rikkaampana... muutama tuhat euroa köyhempänä lähdemme suunnittelemaan tulevia heinäkuun kilpailuja kotimaan Lievestuoreella ja Kouvolassa sekä tietysti Superkartin EM-osakilpailua elokuussa Hollannin Assenissa. Nyt tuo Assenin rata on jo tuttu, mutta vastus tulee olemaan kovin mahdollinen kun kuljettajia tulee aina Australiaa ja Amerikkaa myöden. Autojen määrä viivalla tulee varmasti olemaan lähempänä 60, joten jos oma tavoite 20 parhaan joukossa toteutuu, voi siihen olla todella tyytyväinen näin ensimmäiselle kaudelle.
Superkart-kuulumisiin palaamme siis taas syksymmällä, siihen asti nähkäämme kotimaan radoilla.